Aseen kuljetus ampumaradalle on yksi niistä asioista, jotka moni aloittelija hoitaa vaistonvaraisesti väärin – aselaki 1/1998 asettaa tarkat vaatimukset sille, miten ase ja patruunat on kuljetettava kotoa radalle. Kyse ei ole muodollisuudesta, vaan turvallisuudesta: kuljetuksen aikana tapahtuu edelleen vahinkoja, jotka olisivat vältettävissä oikealla pakkaamisella.
Perussääntö: ase kuljetetaan toimintakuntoisena vain radalla
Aselain mukaan ampuma-ase on kuljetettava sellaisessa kunnossa, ettei sitä voi käyttää ampumiseen ilman toimenpiteitä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että aseesta on poistettu lippaat ja patruunat, ja itse ase kuljetetaan kotelossa tai laukussa.
Rihlattu käsiase, kuten 25 metrin tai 50 metrin pistoolilajeihin käytettävä pistooli, kuljetetaan aina lukitussa säilytyksessä tai vähintään lukitussa laukussa. Kivääri – oli kyse sitten 300 metrin olympiamatkan aseesta tai pidemmän matkan kilpa-aseesta – kuljetetaan kotelossa, patruunat erillään.
Patruunat kuuluvat eri paikkaan kuin ase. Tämä ei ole pelkkä suositus vaan käytännössä ainoa tapa täyttää lain vaatimus siitä, ettei asetta voi ottaa käyttöön matkan aikana ilman erillisiä toimia.
Auto, julkinen liikenne vai kävely – eroja kuljetustavassa
Autolla kuljetettaessa ase kannattaa sijoittaa tavaratilaan, ei matkustamoon näkyville. Moni radanvalvoja on nähnyt tilanteen, jossa asekotelo lojuu takapenkillä ikkunan vieressä – tämä ei ole laitonta sinänsä, mutta se on tarpeetonta riskinottoa varkauden ja väärinkäsitysten suhteen.
Julkisella liikenteellä matkustaminen aseen kanssa on harvinaisempaa, mutta täysin mahdollista, kunhan ase on asianmukaisesti pakattu eikä patruunoita ole samassa laukussa. Käytännössä tämä koskee lähinnä ilma-aseita, kuten ilmakivääriä tai ilmapistoolia, joiden kuljettaminen bussilla tai junalla harjoituksiin on Helsingin ja Tampereen kaltaisissa kaupungeissa arkipäivää monelle SAL:n seuran jäsenelle.
Haulikko kuljetetaan samoin periaattein kuin kivääri – koteloituna, patruunat erikseen. Skeet- ja trap-harrastajat kuljettavat usein myös huomattavan määrän patruunoita, ja niiden säilytyksessä kuljetuksen aikana kannattaa käyttää alkuperäispakkauksia tai tukevaa patruunalaukkua, ei löysää muovipussia auton penkillä.
Aselupa ja mukana kannettavat asiakirjat
Aselupa – tai ase itsessään, johon lupa on kirjattu – on syytä olla mukana kuljetuksen aikana. Poliisi voi pysäyttää ajoneuvon ja tarkastaa, että kuljetettavalla aseella on asianmukainen aselupa. Ilman lupaa kuljetettu ampuma-ase on rikosoikeudellisesti aivan eri asia kuin pelkkä väärä pakkaustapa.
Jos ase on vielä hankintaluvan varassa eikä varsinaista hallussapitolupaa ole vielä myönnetty, kuljetusta koskevat samat säännöt – lupa-asiakirja on hyvä pitää mukana. SRA-luvan tai muun ampumaurheiluharjoitteluluvan haltijan kannattaa muistaa, että lupa koskee harjoittelua radalla, ei itse kuljetusta – kuljetussäännöt tulevat suoraan aselaista riippumatta lupatyypistä.
Metsästäjän tilanne poikkeaa hieman: metsästysluvalla varustettu ase kulkee usein autossa myös metsästysmatkoilla samoin periaattein kuin radalle kuljetettaessa, eli purettuna ja koteloituna.
Yleisimmät virheet kuljetuksessa
Kolme virhettä toistuu radoilla ja niiden pysäköintialueilla säännöllisesti.
Ladattu lipas aseessa kuljetuksen aikana on yleisin. Moni jättää lippaan paikoilleen ”koska sen kuitenkin tyhjentää heti radalla” – tämä on juuri se toimenpide, joka pitäisi tehdä ennen autoon nousua, ei sen jälkeen.
Patruunat ja ase samassa avoimessa laukussa on toinen tyypillinen laiminlyönti, etenkin kiireessä lähdettäessä aamun ensimmäiselle vuorolle.
Aseen jättäminen näkyville autoon pysäköinnin ajaksi radan parkkipaikalla on kolmas – tämä ei riko kuljetussääntöjä sinänsä, mutta houkuttelee varkauden, mikä puolestaan voi johtaa aseen päätymiseen vääriin käsiin. Ase kannattaa siirtää tavaratilaan tai peittää, jos autoa ei voi jättää valvottuun paikkaan.
Yleinen väärinkäsitys: ”kotelo riittää, lippaan tyhjyydellä ei ole väliä”
Monilla aloittelijoilla on käsitys, että pelkkä kotelointi täyttää lain vaatimukset, vaikka lipas olisi paikallaan täynnä patruunoita. Näin ei ole. Vaatimus koskee nimenomaan sitä, ettei asetta voi ottaa käyttöön ilman erillisiä toimenpiteitä – täysi lipas asennettuna tekee aseesta käytännössä toimintavalmiin, vaikka se olisikin laukussa.
Sama koskee puoliautomaattiaseita, joissa patruuna on unohtunut pesään. Tämä on myös turvallisuusriski: radalla tapahtuneista vahinkolaukauksista osa juontaa juurensa juuri kuljetuksen aikana tai ennen sitä tehtyyn huolimattomuuteen aseen tyhjentämisessä.
Toiminta radalla saapumisen jälkeen
Radalle saavuttaessa ase pysyy suljettuna kotelossa tai laukussa siihen asti, kunnes radanvalvoja antaa luvan siirtyä ampumapaikalle. Tämä koskee kaikkia ratatyyppejä – niin ulkoampumarataa kuin sisäampumarataakin.
Ase avataan ja lataus tapahtuu vasta ampumapaikalla, radanvalvojan ohjeiden mukaisesti. Tämä on sama periaate, joka pätee myös IPSC-radoilla ja PPC-lajeissa, joissa aseen käsittely ennen ja jälkeen sarjan on erikseen ohjeistettu turvallisuussyistä.
Jos kuljetuksen aikana tapahtuu vahinko – esimerkiksi ase laukeaa tahattomasti tai lipas osoittautuu ladatuksi väärässä tilanteessa – tilanne on otettava vakavasti heti. Vakavassa tapaturmassa tai hengenvaarassa soitetaan hätänumeroon 112 viivyttelemättä.
UKK – usein kysytyt kysymykset
Voiko aseen kuljettaa junassa tai bussissa?
Kyllä, kunhan ase on asianmukaisesti koteloitu eikä patruunoita kuljeteta samassa laukussa. Käytännössä tämä on yleisintä ilma-aseiden, kuten ilmapistoolin tai ilmakiväärin, kuljetuksessa kaupunkien sisäisillä matkoilla.
Riittääkö, että lipas on tyhjä, vai pitääkö patruunatkin olla eri laukussa?
Molemmat vaatimukset on syytä täyttää. Tyhjä lipas ei riitä, jos patruunat ovat samassa avoimessa laukussa aseen kanssa – patruunat kannattaa aina pakata erilliseen, suljettuun rasiaan tai laukkuun.
Mitä tapahtuu, jos poliisi pysäyttää auton ja aseen kuljetustapa on virheellinen?
Seuraukset riippuvat rikkomuksen vakavuudesta – lievimmillään kyse on huomautuksesta, vakavimmillaan aselain rikkomisesta, joka voi vaikuttaa aseluvan voimassaoloon. Aselupa tai sitä koskeva asiakirja kannattaa aina olla mukana kuljetuksen aikana.
Yhteenveto
Aseen kuljetus radalle ei ole monimutkaista, kun perusperiaatteet ovat selvillä: ase tyhjänä ja koteloituna, patruunat erikseen, aselupa mukana. Nämä kolme asiaa kattavat suurimman osan aselain kuljetusvaatimuksista käytännön tasolla.
Ennen radalle lähtöä kannattaa tarkistaa oma pakkaustapa säännöllisesti, etenkin jos harjoittelu on satunnaista eikä rutiinia ole ehtinyt muodostua. Radanvalvojan ohjeet paikan päällä täydentävät kuljetussääntöjä, ja niiden noudattaminen on yhtä tärkeää kuin itse matkan aikana tehdyt valinnat.