Vapaapistooli 50 metriä on ampumaurheilun puhtaimpia tarkkuuslajeja: yksi käsi, yksi laukaus kerrallaan ja taulun keskellä viiden sentin kymppi viidenkymmenen metrin päässä. Tämä artikkeli on tarkoitettu pistooliampujalle, joka harkitsee lajia 25 metrin lajien jälkeen tai haluaa ymmärtää, miksi vapaapistoolia pidetään lajien vaativimpana. Käymme läpi säännöt, välineet, radan vaatimukset ja yleisimmät virheet, jotta ensimmäinen harjoitus 50 metrin radalla menee oikein.
Mitä vapaapistooli 50 metriä tarkoittaa
Vapaapistooli on ISSF:n (kansainvälinen ampumaurheiluliitto) laji, jossa ammutaan .22 LR -kaliiperisella kertalaukeavalla pistoolilla 50 metrin matkalta. Ampuja seisoo ja pitää asetta yhdellä kädellä ilman tukea. Miesten kilpailussa ammutaan 60 kilpailulaukausta, ja aikaa on noin puolitoista tuntia koelaukauksineen.
Laji poistui olympiaohjelmasta Rion 2016 kisojen jälkeen. Se ei silti kuollut. Suomen Ampumaurheiluliitto SAL pitää vapaapistoolin edelleen SM-ohjelmassa, ja monella seuralla on lajille uskollinen ydinjoukko, jossa ammutaan usein vuosikymmeniä.
Taulu on 50 metrin pistoolitaulu, jonka halkaisija on 50 cm. Kymppi on halkaisijaltaan 50 mm ja sisäkymppi 25 mm. Musta alue kattaa renkaat 7-10, eli tähtäin asetetaan mustan alareunaan, ei keskelle.
Miksi pistoolia kutsutaan vapaaksi
Nimi kertoo sääntöjen väljyydestä verrattuna muihin pistoolilajeihin. Liipaisinvastukselle ei ole vähimmäispainoa, ja monessa kilpapistoolissa laukaisu irtoaa muutaman kymmenen gramman paineella. Kahva saa ympäröidä käden lähes kokonaan, ja piippu voi olla selvästi pidempi kuin vakio- tai urheilupistoolissa.
Yleinen myytti on, että vapaapistoolissa kaikki on sallittua. Näin ei ole. Kaliiperin on oltava .22 LR, ja vain avotähtäimet ovat sallittuja: optiikkaa tai punapistettä ei saa käyttää. Kahva ei saa koskettaa ranteeseen tai tukea sitä, ja ampuja ampuu yhdellä kädellä koko kilpailun ajan. Asetarkastuksessa tarkastetaan nämä kohdat, ja säännöistä poikkeava kahva voi estää ampumisen.
Toinen väärinkäsitys koskee kevyttä liipaisinta. Se ei helpota lajia vaan vaikeuttaa sitä. Kun laukaus lähtee pelkästä ajatuksesta, jokainen jännittynyt sormi ja jokainen hätäinen päätös näkyy taululla heti.
Välineet ja patruunat
Lajin klassikkoaseita ovat italialainen Morini CM84E, sveitsiläiset Hämmerli-mallit 150 ja 160 sekä neuvostoliittolainen TOZ-35. Uuden kilpa-aseen hinta on useita tuhansia euroja, mutta käytettyjä Hämmerlejä ja TOZ-malleja liikkuu suomalaisilla asemarkkinoilla selvästi edullisemmin. Kokenut ampuja katsoo käytettyä asetta ostaessaan ensin kahvan: anatominen kahva on muotoiltu edellisen omistajan kädelle, ja sen sovittaminen voi vaatia hiomista tai kokonaan uutta kahvaa.
Patruunavalinnalla on 50 metrillä paljon enemmän merkitystä kuin 25 metrillä. Kotimaiset Lapuan Center-X ja Midas+ sekä Eleyn Tenex ovat yleisiä valintoja. Ammattilainen testaa useampaa erää aseella, joka on kiinnitetty ammuntatelineeseen, ja ostaa parhaiten ryhmittävää erää kerralla isomman määrän.
Varusteisiin kuuluvat lisäksi kunnolliset kuulonsuojaimet, ampumalasit, joissa on himmennin ja usein linssi tähtäimen terävöittämiseen, sekä kaukoputki osumien seuraamiseen, jos radalla ei ole elektronisia tauluja.
Lupa-asiat ja harrastuksen aloittaminen
Vapaapistooli on aselain (1/1998) mukaan käsiase, joten oma lupa edellyttää poliisin harkintaa ja todistettua harrastusta. Käsiaseen ensimmäiseen lupaan tarvitaan yleensä näyttö vähintään kahden vuoden säännöllisestä ammuntaharrastuksesta seurassa. Lisätietoa siitä, miten tämä käytännössä osoitetaan, löytyy artikkelista harrastuneisuuden osoittaminen aselupaa varten.
Harrastusta ei kannata aloittaa oman aseen ostamisesta. Moni seura lainaa seuran vapaapistoolia valvotuissa harjoituksissa. Näin ehtii selvittää, sopiiko laji ennen tuhansien eurojen hankintaa.
Tyypillinen polku kulkee 25 metrin lajien kautta. Kun pienoispistooli ja 25 metrin pistoolirata ovat tuttuja, perusasento, tähtäyskuva ja laukaisu ovat jo hallussa. Vapaapistooli vaatii samoja taitoja, mutta virheiden vaikutus moninkertaistuu matkan kasvaessa.
Rata ja olosuhteet
Vapaapistoolia ammutaan 50 metrin ulkoampumaradalla, ja usein samalla radalla ammutaan myös pienoiskiväärilajeja. Sisäratoja, joilla on 50 metrin matka, on Suomessa vähän, joten kausi painottuu toukokuusta syyskuuhun. Talvella harjoitellaan usein ilmapistoolilla 10 metrillä, koska laukaisu- ja pitotekniikka siirtyy lajista toiseen hyvin.
Kertakäynti seuran radalla maksaa tyypillisesti 10-25 €, ja jäsenelle ratamaksu sisältyy usein vuosimaksuun. Kannattaa tarkistaa etukäteen, onko radalla taulunvaihtolaitteet vai elektroniset taulut: perinteisellä radalla taulua ei voi vaihtaa ennen kuin rata on yhteisesti tyhjennetty ja tulitauko julistettu.
Tuuli vaikuttaa .22 LR -luotiin 50 metrillä selvästi. Puuskainen sivutuuli voi siirtää osumaa renkaan tai kaksi. Kokenut ampuja ei korjaa tähtäintä jokaisen puuskan mukaan, vaan ajoittaa laukauksen tasaisen tuulen hetkeen.
Laukaisu, rytmi ja henkinen puoli
Yhden laukauksen tekeminen kestää yleensä 8-12 sekuntia nostosta laukaukseen. Jos tähtäyskuva ei ole valmis tässä ajassa, ase lasketaan alas ja aloitetaan uudestaan. Moni aloittelija pitää asetta ojennettuna 20 sekuntia ja ampuu lopulta laukauksen, jonka tietää jo huonoksi.
Kilpailu on pitkä. Puolitoista tuntia keskittymistä yhdellä kädellä väsyttää olkapäätä ja mieltä, ja viimeisen sarjan tulos ratkaisee usein enemmän kuin ensimmäisen. Monet harrastajat kertovat lajin rauhoittavasta vaikutuksesta: tasainen hengitys ja yhden asian tekeminen kerrallaan on keskittymisharjoitus, joka tuntuu muussakin arjessa.
Jos tavoitteena on SM-taso, systemaattinen ohjaus lyhentää oppimiskäyrää merkittävästi. Artikkeli kilpailuvalmennus ampumaradalla kertoo, mitä valmentaja käytännössä tekee.
Yleisimmät virheet vapaapistoolissa
Uuden vapaapistooliampujan virheet toistuvat seurasta toiseen. Kolme yleisintä:
Liian kevyt liipaisin heti alussa. Aloittelija säätää laukaisun minimiin, ja laukauksia lähtee ennen kuin tähtäin on paikallaan. Kokeneempi ampuja aloittaa raskaammalla säädöllä ja keventää vasta, kun hallinta on varmaa.
Ase ladataan liian aikaisin. Kertalaukeava ase ja kevyt liipaisin ovat turvallisuuden kannalta herkkä yhdistelmä. Ase ladataan vasta ampumapaikalla piippu taulua kohti, ja radanvalvojan komentoja noudatetaan aina. Jos laukaus lähtee vahingossa, ase pidetään suunnattuna turvalliseen suuntaan, tilanteesta ilmoitetaan radanvalvojalle ja henkilövahingon sattuessa soitetaan heti hätänumeroon 112.
Tähtäimen säätäminen jokaisen laukauksen jälkeen. Yksittäinen kutonen johtuu yleensä laukaisusta, ei tähtäimestä. Tähtäintä korjataan vasta, kun vähintään 5-10 laukauksen ryhmä on selvästi sivussa.
UKK
Voiko vapaapistoolia ampua ilman omaa aselupaa?
Voi, kun ammutaan seuran aseella valvotussa harjoituksessa ja seuran ohjaajan vastuulla. Oma ase edellyttää poliisin myöntämää lupaa ja todistettua harrastusta.
Kuinka kauan vapaapistoolin oppiminen kestää?
Perustekniikka on hallussa 1-2 kauden aikana, jos taustalla on 25 metrin pistoolilajeja. Kilpailukelpoisen tason saavuttaminen vie yleensä 3-5 vuotta säännöllistä harjoittelua.
Ammutaanko vapaapistoolia vielä kilpailuissa, vaikka se poistui olympialaisista?
Kyllä. Lajia ammutaan SM-kilpailuissa, piirikilpailuissa ja kansainvälisissä kilpailuissa, ja seurojen omat kisat ovat edelleen yleisiä.
Ensimmäinen askel 50 metrin radalle
Vapaapistooli palkitsee kärsivällisyyden ja rangaisee hätäilyn. Paras tapa aloittaa on ottaa yhteys oman alueen pistooliseuraan, kysyä mahdollisuutta ampua seuran asetta ja varata ensimmäiseen kertaan rauhallinen arki-ilta, jolloin rata ei ole täynnä. Kymmenen huolella ammuttua laukausta opettaa enemmän kuin sata kiireessä ammuttua.