Kuulon ja silmien suojaus radalla on ensimmäinen asia, joka ratkaisee, voiko ampumaharrastusta jatkaa vielä 30 vuoden päästä ilman tinnitusta tai silmävammaa. Olitpa aloittelija ensimmäisellä pistoolivuorollasi, metsästäjä kohdistamassa kivääriä ennen hirvikautta tai IPSC-ampuja, oikeat suojaimet ovat samaa varustusta kuin itse ase. Tässä artikkelissa käydään läpi, millaisia kuulosuojaimia ja suojalaseja eri radoilla tarvitaan, mitä numerot tarkoittavat ja mihin rahat kannattaa käyttää.
Hyöty on suora: oikein valitut suojaimet suojaavat pysyviltä vaurioilta, ja ne myös parantavat tuloksia. Ampuja, joka ei säpsähdä naapuripaikan laukausta, pitää keskittymisensä paremmin.
Miksi laukauksen melu vaurioittaa kuuloa niin nopeasti
Laukauksen äänenpaine on lyhyt mutta todella voimakas. 9 mm pistoolin laukaus mitataan tyypillisesti noin 155–160 desibeliin ampujan korvan kohdalla, ja .308-kiväärin laukaus ylittää usein 160 dB. Jarrusuullinen kivääri voi olla viereisellä ampumapaikalla vielä kovempi, koska jarrusuu ohjaa ruutikaasut sivuille.
Työturvallisuusmääräysten mukaan äänen huippupaineen raja on 140 dB(C). Jokainen suojaamaton laukaus ylittää sen selvästi. Kuulovaurio on kumulatiivinen, eli se kertyy vuosien mittaan, eikä sisäkorvan vaurioituneita karvasoluja saa takaisin. Tinnitus voi syntyä yhdestäkin suojaamattomasta laukauksesta sisätilassa.
Silmien kohdalla riski on toisenlainen. Hylsy lentää, kimmoke palaa taustavallista tai haulikon savikiekon sirpale osuu kasvoihin. Harvinaista, mutta seuraus voi olla pysyvä.
Kuulonsuojaus radalla – passiivinen vai elektroninen
Kuulosuojaimet jaetaan kolmeen päätyyppiin: korvatulpat, passiiviset kuulosuojaimet ja elektroniset kuulosuojaimet. Kaikkien vertailuun käytetään SNR-arvoa (Single Number Rating), joka kertoo desibeleinä, paljonko suojain keskimäärin vaimentaa.
Vaahtomuovitulpat, kuten 3M E-A-R Classic, ovat halpoja (noin 0,30 € pari) ja niiden SNR on 28–37 dB. Ne toimivat hyvin, jos ne asetetaan oikein: tulppa rullataan ohueksi ja painetaan syvälle korvakäytävään korvalehteä ylöspäin vetäen. Puoliksi ulkona roikkuva tulppa vaimentaa ehkä kolmanneksen luvatusta.
Passiiviset kuulosuojaimet, esimerkiksi 3M Peltor Optime III (SNR 35 dB, noin 30–45 €), ovat luotettava perusratkaisu. Niissä ei ole paristoja, jotka loppuvat kesken kilpailun.
Elektroniset kuulosuojaimet vahvistavat hiljaisia ääniä ja katkaisevat laukauksen äänen millisekunneissa. Suosittuja malleja ovat Howard Leight Impact Sport (noin 50–70 €), 3M Peltor SportTac (100–130 €) ja MSA Sordin Supreme Pro-X (250–300 €). Radanvalvojalle ja IPSC-ampujalle elektroniset suojaimet ovat lähes välttämättömät, koska komennot kuten ”Lataa ja valmistaudu” tai ”Seis” pitää kuulla selvästi. Myös hirvimetsällä elektroniset kuulosuojaimet ovat yleistyneet, koska ne vahvistavat risahduksia ja koiran haukkua.
Mittatilaustulpat valmistetaan korvakäytävän jäljennöksestä ja maksavat 150–250 €. Niissä voi olla suodatin, joka päästää puheen läpi. Ne sopivat hyvin kiväärin makuuasentoon, jossa kuvun reuna osuu tukkiin.
Tuplasuojaus sisäradalla ja jarrusuun vieressä
Sisäradalla ääni heijastuu seinistä ja katosta, ja äänenpaine kasvaa. Kokenut radanvalvoja suosittelee sisätiloissa tuplasuojausta: korvatulpat ja niiden päälle kuulosuojaimet. Yhdistelmä ei laske suojausarvoja yhteen, mutta se tuo tavallisesti 5–10 dB lisävaimennusta, ja sisäradalla sillä on merkitystä.
Sama koskee ulkorataa, jos viereisellä paikalla ammutaan jarrusuullisella kaliiperilla kuten .338 Lapua Magnumilla. Kannattaa pyytää naapuria vaihtamaan paikkaa tai siirtyä itse kauemmas. Sisäratojen olosuhteista kerrotaan lisää artikkelissa sisäampumaradan ilmanvaihdosta, sillä lyijypöly ja melu kuuluvat samaan kokonaisuuteen.
Ilma-aseilla tilanne on poikkeus. 10 metrin ilmakiväärin tai ilmapistoolin ääni on niin vaimea, ettei kuulosuojaimia yleensä vaadita. Silmäsuojaimet ovat silti suositeltavat, ja monet ilma-aseampujat käyttävät kilpailulaseja, joissa on himmennyslevy tähtäämättömän silmän edessä.
Suojalasit – standardi, iskunkestävyys ja linssin väri
Tavalliset silmälasit tai muotiaurinkolasit eivät ole suojalaseja. Euroopassa suojalasien pitää täyttää EN 166 -standardi, ja ampumiseen sopivissa laseissa on iskunkestävyysmerkintä vähintään F (45 m/s). Sotilaskäyttöön tarkoitetut ballistiset lasit, kuten ESS Crossbow tai Oakley SI Ballistic M-Frame, täyttävät lisäksi MIL-PRF-31013-vaatimuksen. Hintahaarukka on laaja: Uvexin ja Bollén peruslasit maksavat 15–30 €, ballistiset mallit 80–180 €.
Linssin väri valitaan valon ja lajin mukaan. Kirkas linssi sopii sisäradalle ja hämärään. Keltainen tai oranssi linssi lisää kontrastia ja on suosittu haulikkolajeissa, joissa oranssi savikiekko pitää erottaa taivasta tai metsänreunaa vasten. Skeet- ja trap-radoilla kokeneet ampujat kantavat usein vaihtolinssisarjaa, koska valo muuttuu illan aikana. Lajien eroista kerrotaan tarkemmin artikkelissa skeetin ja trapin eroista.
Silmälasien käyttäjällä on kolme vaihtoehtoa: omien lasien päälle sopivat OTG-suojalasit, suojalasit vahvuusinsertillä tai kokonaan vahvuuksilla hiotut suojalasit (150–400 €).
Myytti: elektroniset suojaimet suojaavat paremmin
Moni aloittelija olettaa, että kalliimpi elektroninen suojain on myös tehokkaampi. Näin ei ole. Elektroniikka vaikuttaa vain siihen, mitä kuulet hiljaisella hetkellä. Varsinaisen suojan laukausta vastaan antaa kuvun rakenne, ja sen kertoo SNR-arvo.
Howard Leight Impact Sportin SNR on noin 25 dB, kun passiivisen Peltor Optime III:n on 35 dB. Sisäradalla halvempi passiivinen suojain voi siis suojata selvästi paremmin. Elektronisia suojaimia valitaan kuulemisen ja kommunikoinnin takia, ei vaimennuksen.
Toinen yleinen väärinkäsitys on, että ulkoradalla ääni ”hajoaa” eikä suojausta tarvita samalla tavalla. Laukauksen huippupaine osuu ampujan korvaan ennen kuin avoin tila ehtii vaikuttaa siihen mitenkään.
Yleisimmät virheet suojainten kanssa
Radanvalvojat näkevät samat virheet viikosta toiseen:
Lasien sangat rikkovat tiivisteen. Paksut sangat jättävät kuvun ja pään väliin raon, josta ääni pääsee sisään. Ohuet sangat tai tulpat kuvun alle korjaavat ongelman.
Suojaimet otetaan pois liian aikaisin. Pistoolivuoron jälkeen taulun tarkastukseen lähtevä ampuja riisuu suojaimet, vaikka viereinen rata ampuu vielä.
Kulunut tiiviste. Kuvun tyynyt kovettuvat 2–3 vuodessa. Vaihtotyynyt maksavat 10–25 €, ja ne palauttavat vaimennuksen.
Lippalakki korvaa suojalasit. Lippa auttaa hylsyjä vastaan, mutta ei kimmokkeita tai sirpaleita vastaan.
Lapsille ja nuorille pitää hankkia pienempään päähän sopivat suojaimet. Aikuisen kupu jää usein kapeaan päähän löysäksi, ja SAL:n nuorisotoiminnassa asia tarkistetaan ennen ensimmäistä harjoitusta. Suojainten käyttö kuuluu kaikille, myös katsojille, ja se on osa jokaisen radan sääntöjä. Perusteet on koottu artikkeliin ampumaradan turvallisuussäännöistä.
UKK
Riittävätkö pelkät korvatulpat ampumaradalla?
Oikein asetetut vaahtomuovitulpat, joiden SNR on yli 30 dB, riittävät ulkoradalla useimmille pistooli- ja kivääriaseille. Sisäradalla, jarrusuullisten aseiden vieressä ja pitkissä harjoituksissa suositellaan tuplasuojausta eli tulppia ja kuulosuojaimia yhdessä.
Mikä SNR-arvo kuulosuojaimessa pitää olla ampumista varten?
Ulkoradalle vähintään 25 dB ja sisäradalle mieluiten 30–35 dB. Kovien kaliiperien ja sisäratojen kanssa yhdistetään tulpat ja kuulosuojaimet.
Saako radalla käyttää tavallisia aurinkolaseja?
Ei suositella. Aurinkolasit eivät yleensä täytä EN 166 -standardin iskunkestävyysvaatimusta, ja linssi voi rikkoutua kimmokkeen osuessa. Hae laseista merkintää F tai ballistista MIL-PRF-31013-luokitusta.
Viimeinen tarkistus ennen radalle lähtöä
Kuulosuojaimet, varatulpat ja EN 166 -merkityt suojalasit kuuluvat samaan kassiin aseen ja ampumatarvikkeiden kanssa. Tarkista ennen lähtöä elektronisten suojainten paristot, tiivisteiden kunto ja se, että lasien sangat eivät riko kuvun tiivistä. Hyvä perusvarustus maksaa 50–100 €, eli vähemmän kuin muutama laatikko kivääripatruunoita.
Jos radanvalvoja huomauttaa suojaimista, ohjetta noudatetaan heti ilman väittelyä. Jos radalla sattuu vahinko, kuten sirpale silmässä, ammunta keskeytetään, ampumapaikalla huudetaan ”Seis” ja tarvittaessa soitetaan hätänumeroon 112.