Ampumaradalle pääsee kahdella tavalla: liittymällä seuran jäseneksi tai maksamalla vierailijamaksun jokaisesta käynnistä. Valinta seuran jäsenyyden ja vierailijamaksun välillä vaikuttaa vuosikuluihin, siihen kuinka helposti radalle pääsee ja myös siihen, onnistuuko aseluvan hakeminen myöhemmin. Tässä artikkelissa lasketaan, missä vaiheessa jäsenyys tulee kertamaksuja edullisemmaksi ja milloin vierailijana ampuminen on järkevämpi ratkaisu.
Kysymys tulee yleensä vastaan ampujalle, joka on käynyt radalla muutaman kerran kaverin mukana, tai metsästäjälle, joka ampuu koeammunnat kerran vuodessa ennen hirvijahtia. Molemmille sopiva vastaus voi olla täysin eri.
Mitä seuran jäsenyys ja vierailijamaksu käytännössä sisältävät
Suurin osa Suomen ampumaradoista on ampumaseurojen, metsästysseurojen tai reserviläisyhdistysten ylläpitämiä. Rata on seuran omaisuutta tai vuokralla, ja sen ylläpito katetaan pääosin jäsenmaksuilla. Vierailija maksaa käytöstä kertamaksun, joka on tyypillisesti 10-25 € käynniltä radan ja lajin mukaan.
Jäsenyys koostuu usein useammasta osasta. Liittymismaksu on monissa seuroissa 50-200 €, vuotuinen jäsenmaksu 50-150 € ja sen päälle tulee ratamaksu tai ratakortti, joka oikeuttaa vapaaseen käyttöön. Kokonaisuutena vuosikulu asettuu yleensä 200-500 € välille. Sisäradoilla Helsingissä ja Tampereella hinnat ovat haarukan yläpäässä, maaseudun ulkoradoilla usein alapäässä. Tarkempi erittely löytyy artikkelista ratamaksut ja vuoroajat.
Jäsenyyteen kuuluu usein myös asioita, joita ei hinnastosta näe: oma avain tai kulkukortti, pääsy kilpailuihin, seuran ohjatut harjoitukset ja talkoovelvoite. Monessa seurassa vaaditaan 1-2 talkoopäivää vuodessa tai korvaava maksu, tyypillisesti 30-80 €.
Laskuesimerkki – milloin seuran jäsenyys kannattaa
Laskutoimitus on yksinkertainen. Jos vuosijäsenyys maksaa 300 € ja kertakäynti 15 €, raja menee 20 käynnissä vuodessa. Se tarkoittaa käytännössä alle kahta kertaa kuukaudessa.
Tyypillinen pistooliampuja, joka käy 25 metrin radalla kerran viikossa, kerää vuodessa 40-50 käyntiä. Vierailijana se maksaisi 600-750 €, joten jäsenyys säästää rahaa jo ensimmäisenä vuonna. Hirvimetsästäjä, joka käy radalla elokuussa kolme kertaa harjoittelemassa ja suorittaa ampumakokeen, pärjää vierailijamaksuilla 45-75 eurolla.
Laskelmaan kannattaa ottaa mukaan myös muut kulut. Kun lisätään matkat, patruunat ja liiton lisenssi, käynnin todellinen hinta nousee helposti 40-60 euroon. Ratamaksu on usein pienin kuluerä.
Aselupa ja harrastuneisuus – jäsenyyden piilevä etu
Hinnan lisäksi jäsenyydellä on suuri merkitys silloin, kun ampuja aikoo hakea omaa asetta. Poliisi edellyttää aselupahakemukseen hyväksyttävän käyttötarkoituksen, ja ampumaurheilussa se osoitetaan harrastuneisuudella. Käsiaseen ensimmäistä lupaa varten tarvitaan käytännössä rekisteröidyn seuran jäsenyys ja dokumentoitua, säännöllistä harrastusta pidemmältä ajalta. Seura antaa todistuksen, jossa harjoituskerrat on kirjattu.
Kokenut ampuja aloittaa harjoituskertojen kirjaamisen ensimmäisestä käynnistä alkaen, vaikka luvan hakeminen olisi vasta vuosien päästä. Lisää aiheesta artikkelissa harrastuneisuuden osoittaminen aselupaa varten.
Yleinen myytti: vierailijakäynnit riittävät aseluvan perusteeksi
Moni olettaa, että kuitit vierailijamaksuista riittävät todisteeksi harrastuksesta. Pelkät kuitit eivät yleensä riitä. Poliisi arvioi harrastuksen jatkuvuutta ja sitoutumista, ja seuran vastuuhenkilön allekirjoittama todistus painaa paljon enemmän kuin pino kassakuitteja eri radoilta.
Kertakäynnit eivät silti mene hukkaan. Ne ovat hyvä tapa kokeilla lajeja ennen kuin sitoutuu. Jos tavoitteena on kuitenkin oma pistooli tai kivääri, jäsenyys kannattaa hankkia mieluummin aikaisin kuin myöhään.
Milloin vierailijamaksu on parempi valinta
Vierailijana ampuminen sopii kolmeen tilanteeseen. Ensimmäinen on lajien kokeilu: haulikkoradalla skeetiä ja trapia, sisäradalla ilmapistoolia ja ulkoradalla 300 metrin kivääriä voi testata ennen kuin päättää, mihin seuraan liittyy. Toinen on kausiluonteinen käyttö, kuten metsästäjän syksyinen koeammunta. Kolmas on matkustaminen. Esimerkiksi oululainen IPSC-ampuja, joka on viikon työmatkalla Lahdessa, voi maksaa vierailijamaksun paikallisella radalla.
Vierailijaoikeudessa on rajoituksia, jotka on hyvä tietää etukäteen. Monella radalla vierailija pääsee ampumaan vain valvottuina vuoroina tai seuran jäsenen mukana. Osa radoista edellyttää ratakorttia tai turvallisuuskoulutusta jo ensimmäiseltä käynniltä. IPSC-radalle ei pääse ilman suoritettua SRA- tai IPSC-peruskurssia, eikä sitä korvaa millään maksulla.
Jos ampuja on vasta aloittamassa, kannattaa käydä ensin ohjattu kurssi. Sen sisällöstä ja hinnasta kerrotaan artikkelissa aloittelijan ampumakurssi. Kurssin 100-300 € hinta sisältää yleensä ratamaksut, lainavälineet ja patruunat.
Yleisimmät virheet valinnassa
Valinnassa toistuu muutama sama virhe:
– Liittyminen lähimpään seuraan tarkistamatta lajivalikoimaa. Jos seuralla on vain 300 metrin kiväärirata ja kiinnostus on pistoolissa, jäsenmaksu menee hukkaan.
– Liittymismaksun unohtaminen laskelmasta. Ensimmäisen vuoden kulut voivat olla 100-200 € korkeammat kuin seuraavien vuosien.
– Talkoovelvoitteen aliarviointi. Pienen seuran rata pysyy auki vain jäsenten työllä, ja talkoista lipsuminen näkyy seurassa nopeasti.
Neljäs virhe liittyy turvallisuuteen. Jäsen, jolla on oma avain, ampuu usein yksin hiljaisina aikoina. Silloin radan sääntöjä, kuten aseiden käsittelyä ja ampumapaikalta poistumista, on noudatettava yhtä tarkasti kuin valvotulla vuorolla. Jos sattuu vaaratilanne tai tapaturma, soitetaan heti hätänumeroon 112. Ensiapupakkauksen paikka ja radan osoite kannattaa tarkistaa jo ensimmäisellä käynnillä.
Seuran valinta – mihin kokenut ampuja katsoo ensin
Kokenut ampuja katsoo ensin radan aukioloajat ja lupaehdot. Meluluvan takia monet ulkoradat ovat auki vain arki-iltaisin ja lauantaisin, ja sunnuntaisin ampuminen on usein kielletty. Jos ampujan omat vapaa-ajat osuvat ratojen suljettuihin aikoihin, edullinenkaan jäsenyys ei hyödytä.
Seuraavaksi kannattaa selvittää, kuuluuko seura Suomen Ampumaurheiluliittoon SAL:iin, Suomen Metsästäjäliittoon tai IPSC Finlandiin. Liiton jäsenyys ratkaisee, pääseekö ampuja kilpailuihin ja millainen vakuutusturva hänellä on. Osa seuroista tekee myös yhteistyötä naapuriseurojen kanssa, jolloin jäsenkortilla pääsee usealle radalle alennetulla maksulla. Tällaisen järjestelyn arvo on selvä esimerkiksi pääkaupunkiseudulla, jossa sisäratojen vuorot ovat kortilla.
Radalla harjoitellaan, mutta aseet ja patruunat ostetaan luvanvaraisista asekaupoista. Harva rata myy patruunoita, joten ne kannattaa hankkia ennen radalle lähtöä.
UKK
Voiko ampumaradalla ampua ilman omaa aselupaa?
Voi, kun ampuminen tapahtuu radalla valvonnassa ja ase on lainattu luvanhaltijalta tai seuralta. Valvojan ohjeita on noudatettava, ja alaikäisiä koskevat lisäksi omat ikärajat ja huoltajan suostumus.
Kuinka monta käyntiä tarvitaan, jotta jäsenyys tulee halvemmaksi?
Yleensä noin 15-25 käyntiä vuodessa. Raja riippuu radan kertamaksusta ja seuran vuosikuluista.
Voiko kuulua useampaan seuraan samaan aikaan?
Voi, ja se on yleistä. Esimerkiksi pistooliampuja voi kuulua ampumaseuraan ja haulikkoa harrastava samalla metsästysseuraan. Kilpailuissa edustettava seura on kuitenkin yleensä valittava yksi lajia kohden.
Yhteenveto – päätä käyntimäärän ja tavoitteen mukaan
Jos ampuja käy radalla useammin kuin kerran kuukaudessa tai aikoo hakea omaa aselupaa, seuran jäsenyys tulee lähes aina edullisemmaksi ja on käytännössä välttämätön. Satunnainen metsästäjä, lajeja kokeileva aloittelija ja matkoilla ampuva pärjäävät vierailijamaksulla. Paras tapa on aloittaa 3-5 vierailukäynnillä eri radoilla ja liittyä sitten siihen seuraan, jonka lajit, aukioloajat ja ilmapiiri sopivat omaan harrastukseen.