Ulkoradan ampumamatkat määräävät pitkälti, mitä ja miten radalla voi harjoitella. Kun tiedät, mihin kukin matka on tarkoitettu, valitset oikean radan heti etkä aja kahta tuntia sellaiselle radalle, jolla oma laji ei onnistu. Artikkeli on tarkoitettu aloittelijalle, metsästäjälle ja kilpailuampujalle, joka haluaa ymmärtää, miksi suomalaiset ulkoradat on rakennettu juuri 25, 50, 75, 100, 150 ja 300 metrin matkoille ja mitä kullakin matkalla harjoitellaan.
Matka ei ole pelkkä luku. Siihen liittyvät radan rakenne, taustavallin mitoitus, sallitut asetyypit ja ratasäännöt. Siksi 300 metrin kivääriradan ampumapaikka ei automaattisesti sovi pistoolille, eikä pistooliradalle saa tuoda kivääriä.
Miksi ulkoradan ampumamatkat on vakioitu
Suomalaiset ulkoradat noudattavat pitkälti kansainvälisen ampumaurheiluliiton ISSF:n ja Suomen Ampumaurheiluliiton SAL:n lajimääritelmiä. Kun kilpailumatka on lajisäännöissä määritelty, myös harjoitusradat rakennetaan samoille matkoille. Näin ampuja voi harjoitella koko kauden samoissa olosuhteissa kuin kilpailuissa.
Toinen syy on turvallisuus. Ampumarata on poliisin luvalla toimiva paikka, ja radan rakenne – ampumapaikat, välivallit ja taustavalli – mitoitetaan sen mukaan, millä aseilla ja miltä etäisyydeltä radalla ammutaan. Ratasäännöissä kerrotaan, mitkä kaliiperit ja asetyypit kullekin radalle sallitaan. Rataluvassa ja ratasäännöissä määritelty käyttötarkoitus on sitova, vaikka taustavalli näyttäisi päältä katsottuna kestävältä.
25 metriä – pistoolilajien perusmatka
Pistooleilla ammutaan Suomessa eniten 25 metrin radoilla. Siellä ammutaan ISSF:n olympialajia 25 m pika-ammuntaa sekä urheilupistoolia, isoa pistoolia ja vakiopistoolia. Monella radalla on kääntyvät taulut, jotka näyttävät tauluja ampujalle sekunnin tarkasti.
Sama matka sopii myös reserviläisten pistooliharjoituksiin ja monen seuran perusammuntoihin. Lajin kulusta ja pisteytyksestä kerrotaan tarkemmin artikkelissa pistoolirata 25 metriä. Käytännön ammunta IPSC ja PPC käyttävät yleensä omia ratojaan tai erillisiä ampumapaikkoja. Niissä ammutaan muutamasta metristä noin 50 metriin, eikä varsinaista vakiomatkaa ole.
50 metriä – pienoiskivääri ja ampumahiihto
Pienoiskiväärin olympialaji 3×40 eli makuulta, polvelta ja pystystä ammuttava kilpailu käydään 50 metrin matkalla. Myös vapaapistooli ammutaan 50 metristä, vaikka laji ei ole ollut olympiaohjelmassa Rion 2016 kisojen jälkeen. Ampumahiihdon ampumapaikat ovat samoin 50 metrin päässä tauluista, ja monella hiihtokeskuksen yhteydessä toimivalla radalla on .22 LR -kivääreille mitoitetut kaatuvat taulut.
Ulkona 50 metrillä tuuli alkaa näkyä selvästi. Pienoiskiväärin luoti on kevyt, ja jo 2-3 m/s sivutuuli siirtää osumaa kymppialueen ulkopuolelle. Kokenut ampuja katsoo lippuja ja ruohonkorsia ennen jokaista sarjaa.
75 ja 100 metriä – metsästäjien harjoitusmatkat
Suomen noin 300 000 metsästäjälle tärkein matka on usein 75 metriä. Hirvieläinten metsästäjän ampumakoe ammutaan tältä etäisyydeltä hirvitauluun, joten moni seuran rata on rakennettu kokeen vaatimusten mukaan. Metsästysammunnan kilpailuissa ammutaan myös liikkuvaan hirvitauluun.
100 metriä on yleisin kohdistusmatka. Siellä metsästäjä tarkistaa kivääriin kiikarin kohdistuksen ennen syyskautta, ja reserviläiset ja kiväärilajien harrastajat testaavat panoksia. Monella SML:n jäsenseuran tai riistanhoitoyhdistyksen radalla on 100 metrin kohdistuspaikka, jossa on ampumapöytä ja tuki.
150 ja 300 metriä – kiväärilajien pitkä pää
Osalla radoista on 150 metrin taulut, joita käytetään esimerkiksi sotilaskiväärilajeissa ja reserviläisten harjoituksissa. Suomen perinteisin pitkä kilpamatka on kuitenkin 300 metriä. Sillä ammutaan vapaa- ja vakiokivääriä, sotilaskivääriä ja ISSF:n 300 metrin lajeja, joissa Suomella on pitkät perinteet ja kansainvälistäkin menestystä.
300 metrin radalla on usein elektroninen tulostaulu. Tuuli, valo ja ilman kosteus vaikuttavat tulokseen enemmän kuin millään lyhyemmällä matkalla. Aiheesta on oma artikkeli kiväärirata 300 metriä. Matkat 600 ja 1000 metriä ovat Suomessa harvinaisia, ja niihin tarvitaan erillinen kaukoammuntarata.
Myytti: 100 metrille kohdistettu kivääri osuu myös 300 metrille
Moni aloittelija olettaa, että kohdistus pätee matkasta riippumatta. Ei päde. Kun .308 Win -kivääri on kohdistettu 100 metriin ja käytössä on tavallinen kilpa- tai metsästyspatruuna, luoti putoaa 300 metrillä noin 40-50 cm. Pelkkä kohdistuspisteen nostaminen ei riitä, sillä myös sivutuulen vaikutus kasvaa matkan mukana moninkertaiseksi.
Ammattilainen aloittaa kohdistuksen 100 metristä ja tarkistaa sitten osumapisteen 150 ja 300 metrillä. Jokaiselle matkalle hän kirjaa omat tähtäinsäätönsä. Pitkällä matkalla myös luodin lentorata on korkeimmillaan useita kymmeniä senttejä tähtäyslinjan yläpuolella, mikä on hyvä tietää maastossa ammuttaessa.
Yleisimmät virheet matkan valinnassa
Radalla toistuvat samat virheet vuodesta toiseen:
Väärä ase väärälle radalle. Kun 25 metrin pistooliradalla ammutaan kiväärillä tai magnum-patruunoilla, taustavallin ja suojarakenteiden mitoitus ylittyy. Ratasäännöt kieltävät tämän syystä.
Taulun vaihtaminen kesken muiden ammunnan. Taululle ei koskaan mennä ennen kuin radanvalvoja on antanut luvan ja kaikki aseet ovat tyhjät ja avoimet. Pitkillä radoilla tauluille on matkaa satoja metrejä, joten kaikkien on tiedettävä, kuka on taululla.
Liian pitkä matka liian aikaisin. Aloittelija, joka aloittaa 300 metristä, ei näe virheitään. Perusteet opitaan nopeammin 25 tai 100 metrillä, jossa osumakuvasta näkee suoraan, onko vika liipaisussa vai asennossa.
Jos radalla tapahtuu vahingonlaukaus tai joku loukkaantuu, ammunta keskeytetään heti ja tarvittaessa soitetaan hätänumeroon 112.
Mitä eri matkoilla harjoittelu maksaa
Kertakäynti seuran radalla maksaa tyypillisesti 10-25 €. Pidemmillä kivääriradoilla, joilla on elektroniset taulut, hinta on usein yläpäässä. Vuosijäsenyys seurassa maksaa yleensä 200-500 €, ja se sisältää monesti käyttöoikeuden kaikille seuran radoille 25 metristä 300 metriin. Jos harjoittelet viikoittain, jäsenyys tulee lähes aina halvemmaksi.
Poikkeuksiakin on. Osa haulikko- ja kivääriradoista perii erillisen maksun tauluista tai heittimistä. Maaseudun pienet radat ovat puolestaan auki vain sovittuina vuoroina, koska meluvaatimukset rajoittavat aukioloa.
UKK
Millä ulkoradan matkalla aloittelijan kannattaa aloittaa?
Pistoolilla 25 metristä ja kiväärillä 50 tai 100 metristä. Näillä matkoilla osumat näkyvät hyvin, ja tuuli vaikuttaa vähemmän kuin 300 metrillä.
Saako 300 metrin radalla ampua pistoolilla?
Se riippuu radan säännöistä. Osa radoista sallii pistoolin lähemmiltä ampumapaikoilta, mutta yleensä pistoolit ammutaan omalla 25 tai 50 metrin radallaan. Tarkista säännöt aina radanvalvojalta.
Tarvitaanko eri matkoille eri aselupa?
Ei. Aselupa myönnetään aseelle ja käyttötarkoitukselle, ei ampumamatkalle. Radan säännöt määräävät, missä kyseisellä aseella saa ampua.
Matkan valinta käytännössä
Kun valitset ampumamatkan, aloita lajista: pistooli 25 metrille, pienoiskivääri 50 metrille, metsästyskivääri 75 tai 100 metrille ja pitkät kiväärilajit 300 metrille. Tarkista sen jälkeen radan säännöistä, mitkä aseet ja kaliiperit on sallittu. Ennen pitkien matkojen harjoituksia kannattaa tutustua siihen, miten sää vaikuttaa ulkoradalla. Lyhyellä matkalla opitaan tekniikka, mutta tuulen lukemista opitaan vain pitkillä matkoilla.